Echometer:n tarina: 3 syytä (k)toiselle retrotyökalulle

Echometer:n suurin menestys tähän mennessä ei ole se, että olemme saaneet mukavia asiakkaita (kuten Miele tai Volvo), tuhansia käyttäjiä tai riskipääomaa.

Suurin menestyksemme on jotain hyvin yksinkertaista. Sallikaa minun selittää hieman…

Echometer:n alku: idean, tiimin ja rahan löytäminen

Bob:

Looks like you’ve been missing a lot of work lately.

Peter:

I wouldn’t say I’ve been missing it, Bob.

Paul Wilson ja Ron Livingston elokuvassa “Office Space”

Melkoinen Hauska lainaus elokuvasta “Office Space” summaa sen melko hyvin. Jean, joka oli tuolloin maailmanlaajuisen konsernin tytäryhtiön toimitusjohtajan assistentti, koki tämän livenä Echometerissa: 85 % työllisistä henkilöistä eivät ole kovin tyytyväisiä työhönsä.

Kokeile seuraavaa: Kysy 5 satunnaisesti valitulta henkilöltä heidän työstään. Todennäköisesti 4 heistä alkaa ennemmin tai myöhemmin valittaa työstään – olipa kyse sitten asiakkaista, esimiehestä tai työkavereista.

Niinpä Naive Jean kysyi itseltään: miksi ihmiset eivät ota vastuuta ja muokkaa työympäristöään ennakoivasti? Sen sijaan, että vain valittavat siitä. Mikä valtava ongelma nykypäivän työelämässä!

Joten hän etsi tiimiä, joka auttaisi häntä tarttumaan tähän karkeaan ideaan tai “ongelmatilaan”, jonka hän oli kohdannut.

Tässä kohtaa minä (Christian) astuin kuvaan. Psykologina olin juuri lopettanut datatutkijan työni eräässä yrityksessä. Todellinen innostukseni oli kuitenkin siinä, että psykologista tietoa voitiin soveltaa käytännössä (ks. esim. Psytastic App).

Esittelin sinä päivänä tapahtumassa psykologiaan perustuvan startup-idean – ja Jean näki esitykseni. Hän ei pitänyt ideastani, mutta hän piti minusta. Onneksi! Jean ajatteli, että tämä tyyppi sopisi hyvin Echometerille – ja minä ajattelin samaa.

Tässä vaiheessa Jeanilla oli jo Robin, pirun pätevä ja sympaattinen ohjelmistokehittäjä. He olivat tavanneet työpaikoillaan Bertelsmann-konsernissa. 

Joukkue oli siis valmis. Ja me kolme olimme yksimielisiä yhdestä asiasta: jos teemme tämän, teemme sen oikein. Emme halua, että tuotteemme on saatava mahdollisimman nopeasti rahaksi.

Luojan kiitos varhainen mentorimme, psykologi, professori Meinald Thielsch, teki meidät tietoisiksi eurooppalaisesta apurahasta tiedepohjaisille start-up-yrityksille, EXIST, huolellisesti. Haemme apurahaa – ja saimme sen. Nyt oli siis virallinen tehtävämme soveltaa tieteellistä tietoa käytäntöön – täydellistä!

135 000 € tilillä… eikä aavistustakaan

Helmikuun 1. päivänä 2019 meillä oli 135 000 € tilillä (tai tarkemmin sanottuna budjetti käytettävissä apurahan ehtojen mukaisesti). Ja tämä hyvin selkeä “ongelmakenttä”, joka piti ratkaista. 

Mutta hetkinen – ongelma ei olekaan niin selvä! Mitkä ovat ne perimmäiset syyt, jotka on ratkaistava? Hyvä kysymys. Miten voimme arvioida ongelman ja ratkaisun välistä sopivuutta (eli PSF), kun emme vielä tiedä täsmällisiä ongelmia?

Teimme sen, mitä jokainen hyvä startup-yritys tekee: yritimme ymmärtää ongelmaa haastattelemalla satoja kohderyhmään kuuluvia ihmisiä. Tämä tapahtui ensimmäisessä toimistotilassamme, Founders’ Garage.

Minkä kirjan ottaisin mukaan, jos olisin haaksirikkoutunut autiolle saarelle?

‘Miten rakennetaan vene.’

Steven Wright

Tämä Stevenin pragmaattinen vastaus oli suurin piirtein meidän lähestymistapamme start-up-yrityksen perustamisen monimutkaiseen haasteeseen. Tee itsestään selvät asiat ensin. Ole mukava ja ahkera.

Kun nyt muistelen tuota aikaa, en oikein tiedä, miksi meillä oli niin kiire. Olisimme voineet olla paljon tehokkaampia. Mutta luulen, että se on osa henkilökohtaista kehitysmatkaamme: Oppiminen askel askeleelta.

Jossain vaiheessa pystyimme antamaan ongelmakentälle selkeämmän nimen, kuvion, jonka näimme haastatteluissamme: puuttuvan “ketterän ajattelutavan”.

Tunsin sen eri nimellä psykologian opinnoistani: Missing Itsetehokkuus, jotka liittyvät “Opittu avuttomuus” kanssa: Pohjimmiltaan tunne, että ei pysty selviytymään haasteistaan yksin. Motton mukaan “Minun esimieheni pitää ratkaista tämä puolestani”.

Tässä vaiheessa hankimme myös ensimmäiset pilottiasiakkaamme (kuten esimerkiksi Shopware , katso kuvakaappaus LinkedIn). Myimme pääasiassa konsultointipalveluita, joiden avulla pystyimme kehittämään yksittäisiä ohjelmisto-ominaisuuksiamme. Se oli menossa oikeaan suuntaan, mutta…

Time To Market: “…tässä kestää liian kauan!”

Apuraha oli rajoitettu 12 kuukauteen – ja siten myös budjettimme. 10 kuukauden apurahan jälkeen meillä oli ensimmäinen MVP-ohjelmistoratkaisu käytössä.

Meillä oli siis vielä kaksi kuukautta jäljellä. Ja vielä oli aivan liian paljon tehtävää, jotta ratkaisusta saataisiin asiakkaiden käyttökelpoinen ilman laajoja koulutus- ja perehdytystoimenpiteitä. Mitä tehdä?

Pienen liikevaihdon ja toisen, pienemmän avustuksen ansiosta NRW:n perustajien stipendipystyimme jatkamaan työskentelyä. Jokaisella perustajalla oli toisena vuonna 1450,00€:n kuukausipalkka. Ei ollenkaan hassumpaa!

Toisen vuoden aikana saimme paljon uutta tietoa henkilöidemme elämästä, markkinoistamme… Ja näimme yhä selvemmin, miksi meidän kaltaiselle ketterälle tiimikehitystyökalulle on tarvetta.

Mitä olemme oppineet konkreettisesti?

Näillä supertärkeillä uusilla rooleilla – Scrum Master ja Agile Coach – on ongelma: Jotta sidosryhmät ja esimiehet kunnioittaisivat heitä, on jotenkin pystyttävä mittaamaan omaa suoritusta. Mutta mikä tekee Scrum Masterista menestyvän? Mistä tiedän, olenko hyvä Agile Coach?

Mikä on Agile-valmentaja?
Yleensä se on valmentaja ketterillä menetelmillä tai kehyksillä työskenteleville tiimeille. Valmentaja tai niin sanottu palveleva johtaja tuntee nämä kehykset (esim. Scrum) ja kouluttaa tiimiä niiden käyttöönotossa.

Samaan aikaan juuri nämä johtajat ja sidosryhmät ovat usein yksi tärkeimmistä syistä siihen, että työympäristö estää ketteriä muutoksia.

Jotkut haastattelemamme IT-johtajat ilmaisivat asian melko jyrkästi näin:

Ollakseni rehellinen, pidän Agile Coachejani “puiden halaajina”. Kaikista esimiehistä he ovat hippejä. On vain vaikea sanoa, onko heidän työstään hyötyä niin paljon kuin pitäisi. Sen perusteella, mitä kuulen, jotkut Scrum Masterit ovat kuin lastentarhanopettajia tiimilleen.

IT-päälliköt haastatteluissamme

Tuo sattuu. Heillä on niin tärkeä rooli, mutta johto ei useinkaan ota heitä vakavasti.

Tämän valossa tarvitaan enemmän tietoon perustuvaa ketterää valmennusprosessia (mikä ei tietenkään ole ristiriidassa ketterän valmennuksen edistämisen kanssa). ketterät arvot tai Psykologinen turvallisuus joukkueissa pitäisi olla). Näin Agile Coachit voittavat “vanhan koulukunnan” esimiesten kunnioituksen – joskus kutsumme heitä myös “vesiputousjohtajiksi”.

Ja kun Scrum Masterit ja Agile Coachit ovat saavuttaneet tämän kunnioituksen, he voivat työskennellä vesiputousjohtajien ajattelutavan kanssa – mikä on usein yksi keskeisimmistä esteistä onnistuneille ketterille muutoksille.

Vaikutukset Echometer:hen: Tietoon perustuva lähestymistapa ja ketterää kypsyyttä koskevat Health Check:t muodostavat työkalumme keskeisen pilarin.

Scrum Mastereille ja Agile Coacheille tiiminsä ketterän ajattelutavan kehittäminen on edelleen suuri haaste, eräänlainen musta laatikko. Miten työntekijät oppivat pois “opitusta avuttomuudesta”? Miten luodaan itseluottamusta? Miten tiimin jäsenet aktivoidaan niin, että he osallistuvat jatkuvaan kehitysprosessiin?

Ihmisen käyttäytymisen syyt ovat psykologiassa. Tätä taustaa vasten Agile-valmentajat tarvitsevat psykologista näkökulmaa ketterän ajattelutavan kehittämiseen.

Vaikutukset Echometer:hen: Käytännössä sovellettavissa oleva ja tieteellisesti perusteltu psykologia on työkalumme keskeinen pilari.

Agile Manifest julistaa sen, ja Agile Coachit ja Scrum Masterit toistavat sitä yhä uudelleen: “Yksilöt ja vuorovaikutus prosessien ja työkalujen sijasta”. 

Haastattelujemme alkuvaiheessa Agile:n valmentajat puhuivat työkaluja vastaan ja vetosivat Agile-manifesti. Olimme täysin samaa mieltä heidän kanssaan. Mutta miksi sitten toinen retro-työkalu? 

Mitä meidän piti oppia: Tämä lause ei tarkoita, etteivät työkalut olisi tärkeitä. Prosessien ja työkalujen on ensisijaisesti palveltava yksilöitä ja vuorovaikutusta ja sopeuduttava niihin. 

Selitän sen toisella markkinoidemme suosikkilainauksella: “A fool with a tool is still a fool. Saksaksi: Ein Dummkopf mit einem Werkzeug ist immer noch ein Dummkopf.”

Totta! Typerys, jolla on hieno työkalu, on edelleen typerys. Eikö “Scrum” itsessään ole pohjimmiltaan työkalu? Eikö “check-in” retrospektiivissä ole myös eräänlainen työkalu? 

Työkaluilla on valta tehdä tyhmistä ikään kuin älykkäämpiä – kunhan työkalu ohjaa heitä selkeästi. Toisin sanoen, jos tyhmät käyttävät sitä, he eivät saa voida tehdä mitään väärin. 

Ihan vain tiedoksi: Kokemukseni mukaan useimmat Agile-valmentajat ja Scrum Masterit ovat idioottien vastakohtia.

Vaikutus Echometerille: On oltava maailman yksinkertaisin asia hyödyntää psykologisia tönäisyjämme – tiimin kypsyystason mukaan.

Nämä kolme opittua asiaa ovat jo itsessään riittävä syy toisen työkalun käyttöönottoon. Eikä mitään tyypillistä retro-työkalua. Työkalun, Echometer:n, on mentävä klassista retroa pidemmälle, jotta sillä olisi todella kestävä myönteinen vaikutus. #Skestävyys

Varainhankinta – ja skaalaus?

Tuolloin me kaikki suoritimme Scrum Master -sertifioinnin… Oppiaksemme tuntemaan henkilömme, saadaksemme tuntumaa siitä, miten ihmiset heitetään syvään päähän – ja yhtäkkiä he ovat tässä uudessa palvelevan johtajan ja valmentajan roolissa.

Tämä oli jälleen yksi pieni pala palapelissä, jonka avulla saimme käyttäjien näkemykset talteen. Saimme lisää asiakkaita. Vuoden 2020 loppuun mennessä rahamme olivat kuitenkin hitaasti mutta varmasti loppumassa.

Ikään kuin tämä ei olisi tarpeeksi, pari kuukautta aikaisemmin eräs Piilaaksossa sijaitseva kilpailija keräsi 8 miljoonaa dollaria Microsoft Venturesilta ja muilta sijoittajilta. Sinänsä siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta sanotaanko näin… psykologisesti tämä antoi startup-matkallemme vähän lisäpotkua. Jos olemme Daavid, olimme vihdoin löytäneet Goljatimme.

Täydellinen aika keskustella enkelisijoittajien kanssa! Se oli hauskaa. Niin paljon rahaa keskustelussa! Olimme hyvin iloisia nähdessämme, että osa ensimmäisistä sijoittajista, jotka suostuivat sijoittamaan, oli varhaisia asiakkaita.

Tammikuussa 2021 meillä on esisiemenkierroksemme noin 600 000 euroa tunnettujen enkelisijoittajien, kuten Unicorn Bottle Mailin entisen toimitusjohtajan Stephen Weichin kanssa. Ei aivan 8 miljoonaa, mutta kuitenkin. Olimme silti hyvin tyytyväisiä: tarpeeksi taloudellista liikkumavaraa jatkaa työtämme tehtävämme parissa! 

Seuraava askel on ilmeinen: Julkaisemme “Haemme työntekijöitä” -merkin!

”Haemme työntekijöitä”… liian nopeasti

Ja juuri niin me teimme. Myynti, markkinointi, asiakaspalvelu… Me palkkasimme. Liian nopeasti.

Minun on lisättävä, että tuolloin edistyimme jonkin verran. Saimme asiakkaiksemme Toyotan, Mielen, Volvon, Deutsche Bahnin, Bilfingerin ja DATEVin kaltaisia johtavia autonvalmistajia, joiden nimiä emme saa julkaista. Näin kirjoitti eräs Volvon käyttäjä osoitteessa LinkedIn julkaistu – vau, se tuntuu todella hyvältä:

Kehitämme siis työkalua oikeaan suuntaan. Jälkikäteen ajateltuna meillä oli kuitenkin edelleen väärä markkinointistrategia: meillä oli “lähtevä” myyntitiimi, joka lähestyi aktiivisesti kohderyhmäämme ja teki ohjelmiston esittelyjä.

Tämä on melko kallis myyntitapa, johon sinulla on varaa vain, jos sopimuksen keskimääräinen vuotuinen arvo (ACV) on vähintään 10 000 euroa. Koska ACV-arvomme oli tuolloin paljon alhaisempi, oli aivan liian aikaista palkata kaikki nämä loistavat ihmiset ja skaalata olemassa olevia prosesseja. 

Joitakin tuskallisia opetuksia

Tärkein oivalluksemme: Scrum Masterit ja Agile-valmentajat eivät halua retrospektiivityökalujen online-demoa. He haluavat vain kokeilla työkaluja itse ja päättää, ovatko ne hyviä vai eivät. Myönnän, että meiltä kesti melko kauan päästä tähän oivallukseen.

Otimme siis riskin, joka kariutui. Nyt meillä oli myyntitiimi, joka ei pystynyt rahoittamaan itseään ilman omaa syytään. Valitettavasti jäljellä oli vain yksi järkevä vaihtoehto: jouduimme erottamaan joitakin työntekijöitä uudelleen, joissakin tapauksissa ei edes vuoden kuluttua heidän palkkaamisestaan. 

Perustajana tämä on yksi vaikeimmista päätöksistä, joita voit tehdä.

Mutta meidän tapauksessamme tapahtui jotain merkittävää. Jokainen tiimin jäsen, myös ne, jotka joutuivat jättämään meidät, reagoivat surullisesti mutta myös ymmärtäväisesti ja myötätuntoisesti. 

Vihamielisyydestä, pettymyksestä tai loukkauksesta ei ollut jälkeäkään. Olen ylpeä siitä, että olemme onnistuneet rakentamaan tiimikulttuurin, joka on niin avoin ja rehellinen ja sallii haavoittuvuuden, että tämä on voinut tapahtua tällä tavalla.

Tärkein myyntityöntekijämme Andreas julkaisi tämä viesti LinkedInissä: “Hyvästi, Echometer”. Kuulla, että “Nämä 18 kuukautta olivat parhaat pitkällä urallani!” on kunnia.

Koska me perustajina olimme jo varhain sitä mieltä, että yrityksen “Kone on se, joka rakentaa koneen”. Sitoutuneet kollegat, jotka rakastavat työtään, ovat avain siihen.

Tämä johdattaa minut takaisin tähänastiseen suurimpaan saavutukseemme. Se on yksinkertaisesti se tosiasia, että olemme tähän mennessä onnistuneet matkallamme – kaikissa ylä- ja alamäissä – luomaan erittäin positiivisen kokemuksen sekä käyttäjillemme että kollegoillemme. 

Tämä saattaa kuulostaa triviaalilta, mutta jos olet perustaja (tai satut tuntemaan jonkun), tiedät, miten vaikeaa on, kun menestyspaineita kohdistuu sinuun ja kaikki mahdollisuudet ovat sinua vastaan. Meidän mielestämme startup-yrityksen matka on menestyksekäs riippumatta siitä, mihin se johtaa, kunhan sillä on myönteinen vaikutus asiakkaisiin ja kollegoihin.

Yrittäminen on ensimmäinen askel epäonnistumiseen.”

– Homer Simpson, Simpsonit

Johtopäätös: Echometer ei ole retrotyökalu, vaan työkalu moderniin tiimien kehittämiseen

Homerilla on huumorintajuni, ja hän on oikeassa. Mutta hän unohti toisen osan: epäonnistuminen (ja siitä puhuminen) on tie oppimiseen ja siten menestykseen. Me, kuten monet muutkin startup-yritykset, epäonnistumme jatkuvasti.

Olemme esimerkiksi erittäin iloisia siitä, että nykyinen tuotefokuksemme “Hauskuus ja joustavuus retrospektiivissä” johtaa ensimmäisiin onnistumisiin. Nähtyään integroidun valkotaulumme, eräs käyttäjä sanoi äskettäin, että Echometer on kuin “ Miro avioituu EasyRetron kanssa ”. Hienoa! #CelebrateTheSmallThings

Tarvitsemmeko todella toista retro-työkalua? Sanon sen näin: Sanoisitko Agile-valmentajana tai Scrum Masterina, että ketterän ajattelutavan edistäminen tiimeissä ja niiden välillä on helppoa?

Siinä se on. Tästä syystä me Echometer kehittää.